uskomattoman riittoisia lankoja

Kävimme viikonloppureissulla Oulussa. Matkaa Rovaniemeltä kertyi kolmisen tuntia, ja minä hehkuttelin jo viikon ajatuksella, että saan kolme tuntia mennen tullen aikaa kutoa kaikessa rauhassa. Mukaan lähti kerä Austermann Steppiä, sukkapuikot ja Jaywalkereiden ohje. Kolmen tunnin kovan ahertamisen jälkeen tulos oli tämä ja mieliala sen mukainen.

Jostain syystä en sitten halunnutkaan Jaywalkereita tästä langasta (ja tätähän ei voinut huomata, ennenkuin ensimmäinen varsi oli valmis), joten päätin soveltaa itse.  Yhdet perussukat samasta langasta löytyy jo kaapista, joten toisia samanlaisia en viitsinyt tehdä. Taisin olla vähän turhan kriittisellä tuulella vielä aikaisen aamuherätyksen jälkeen, koska mikään vaihtoehto ei tuntunut  miellyttävän.  Kuuntele siinä sitten kaiken turhautumisen keskellä vitsailua siitä, miten tulee harrastus halvaksi, kun ei lankaa kulu sen enempää. 

Onneksi perillä odottivat Oulun lankakaupat aarteineen.

Villiinasta mukaani lähtivät nämä:

Ja Maakarista nämä:

Kaikesta huolimatta matkaa jatkettiin suupielet korvissa lankoja hypistellen ja ajatukset sauhuten suunnitelmia kotimatkan varalle.  Ja muuten uskokaa tai älkää niin kahdelle miehelle on äärimmäisen vaikea kehittää hyväksyttävää selitystä sille, miksi olen maksanut kerästä sukkalankaa noin viisitoista euroa. (siitäs sai kun puhui halvasta harrastuksesta...)

Tämänkin jälkeen olen jatkanut samalla linjalla. Lauantai meni kylässä sitten kutoessa ja purkaessa, kutoessa ja purkaessa. Onneksi siinä samalla pystyy sentään keskustelemaan isäntäväen kanssa.  Nyt viimein työ etenee, tulossa on ihanat vihreäraidalliset polvisukat kärjestäpäin neulottuna. Lankana Sandnessin Lanett, joka on kieltämättä ihanan tuntuinen neulottava. Onneksi on mukavaa lankaa, niin ei tuo purkaminenkaan tunnu niin pahalta. 

Kun edellinen työ oli saatu vauhtiin annoin itselleni luvan käydä ostamassa puikot tuota Noroa varten ja aloittaa toiset sukat. Prismaan oli tullut uusia Prymin pyöröpuikkoja, ja onni ja autuus, niiden letkut ovat pehmenneet huomattavasti sitten edellisten Prymin pyöröpuikkojen. Samalla matkaan tarttui kassillinen Novitan lankoja Siskon tilaamia vaatteita varten.  Vasta kotona huomasin, että puikkoja niihin ei edelleenkään löydy monen muuton jäljeltä. Tänään parempi onni.

Vaan miten kävi Noro-sukkien? Alku aina hankalaa. Halusin raidalliset sukat neljän kerroksen korkuisilla raidoilla. Jostakin syystä lanka ei suostunut yhteistyöhön kanssani ollenkaan, otin lankaa sitten raidoille mistäpäin kerää tahansa. Jaoin lopuksi kerän kahtia ja eri kombinaatioita kokeiltuani löysin viimein hyvän aloituskohdan langoista. Kaiken toimiminen nyt näin hyvin aiheuttaa kieltämättä pientä kylmää hikeä otsalle toista sukkaa ajatellen, ei tämä vain voi sujua näin hyvin.

Palataan asiaan, kun minulla on esittää vähintään yksi kokonainen valmis sukka.