Sain eilen Tapion kaupasta postia. Olen onnellinen. Tosin eilen kävi pieni harmitus, koska olin jo niin psyykannut itseni ajattelemaan, että tämä paketti ei tule ennen ensi viikkoa ja suunnitellut jo, mitä lankaa ostan itselleni lohdutukseksi. Jäi sitten lohtulanka saamatta, kun tämä tuli. Taidan olla omituinen. Mutta pienen tutkimisen jälkeen loisti taas naama kuin lanka-addiktilla postipaketin vastaanottamisen jälkeen konsanaan. Pääsin vihdoin ja viimein kevätpäiväntasausyllätyshuivin kimppuun. Mutta ensin, tässä paketin sisältö:

• Kool aideja (minäkin tahdon kokeilla, tuolla odottaa jo läjä valkoista Intiasta tuotua villalankaa)

• Teetee Kamenaa yllämainittua huivia varten. Kaikesta karheudesta huolimatta huokailuttaa ihastuksesta, sillä väri vaan on niin kaunis
• Teetee elegantia, josta suunnittelin tekeväni äidilleni yllätys-synttärilahjahuivin kevääksi. Suunnitelmissa on Muir
• Hjertegarnin Alpaca silkiä kahta eri väriä. Näistä toisesta teen siskolleni synttärilahjahuivin ja toisella ajattelin hemmotella itseäni.
• ja viimeinkin tuli mieleen ostaa kerroslaskuri, miten minä en ole tätä aikaisemmin hoksannut?

Kaiken kaikkiaan siis melkoinen vaaleanpunavoittoinen neulojan itsepiristyspaketti. Tästä saa taas hyvää mieltä pitkäksi aikaa. 

Niin sitten siihen kevätpäiväntasausyllätyshuiviin. Eilen väänsin kauhealla kiireellä miehelle sukat loppuun, että pääsen iskemään huiviin kiinni. Tyytyväisenä neuloin huivia sitten menemään, ja hehkutin, että onpa helppo ohje. Kolmosvaiheen alussa (kerroksella 61) sitten rupesin ihmettelemään kun ei kuvio natsaa useammasta purkamisesta ja uudelleenneulomisesta huolimatta. Tässä vaiheessa tuli sitten viimeinkin mieleen laskea silmukat, ja löytyihän niitä sitten muutama ylimääräinen, eikä aavistustakaan, mistä ne sinne ovat putkahtaneet. Ei sitten auttanut muu kuin purkaa (tästä minulla on jo hyvää harjoitusta) ja kokeilla tänään paremmalla onnella uudestaan. Tämänkertainen töppäily onneksi menee flunssan ja pienen kuumeen piikkiin. 

Purkamisesta vielä sen verran, että kävin loistavan keskustelun puhelimessa pienen kummipoikani kanssa yksi päivä:

-mitä sä täti teet?

-Puran sukkaa

(hetken hiljaisuus)

-Miksi sinä täti puret sukkaa?

-No se on liian iso, se pitää purkaa

-Miksi sinä syöt purkkaa?

Yritä nyt sitten pienelle pojalle selittää neuletermejä...