Alpakoita sohvan alla

Hah, löysin todistusaineistoa. Luulen että meillä asuu salaa vaaleanpunainen ja lila alpakka... Karvakeskittymistä päätellen ne majailevat sohvan alla. 

Mutta tottapuhuen, tämä taitaa olla viimeinen kerta, kun ostin alpakkaa, surullista. Koko koti on täynnä karvaa ja pölyä, ja minä meinaan jo alkaa aivastella kun katsonkin alpakkakeriin päin. Ainakin HjerteGarnin Alpaca Silk pölyää niin, että tuntui jo että tukehdun kun päättelin viimeisiä langanpäitä lapasista. Allergia ei auta asiaa. Tehdään nyt empiiristä tutkimusta vielä noiden kahden HjerteGarnin ja kahden Teetee alpakan verran. Sen jälkeen luovutan, ja pysyttelen ihan tutussa ja turvallisessa lampaanvillassa. 

Lankojen kotiinpaluu

Mul on kuulkaa nyt lankaa. Sorbetit saapuivat kotiin. Ja nämä värit... Ne ovat syötävän ihanan pirteitä ja keväisiä. Lanka oli hieman paksumpaa ja jämäkämpää kuin olin kuvitellut (äiti siis osti nämä minulle, ratkaisun valinnasta tein puhelinkeskustelun perusteella), joten suunnitelmat käyttökohteesta varmaankin menevät uusiksi. Mutta tätä on ISO muovipussillinen. Ja tämä oli halpaa.

Hieman alkaa huolestuttaa oma lankariippuvuus ja miehen suhtautuminen siihen aivan luonnollisena asiana. Eilen nukkumaan mennessä ihmettelin muhkuraa peiton alla. Tämä paljastui yhdeksi karanneeksi Sorbet-keräksi. Yritä siinä sitten vääntää vitsiä sitä, että mä nukunkin lankojen kanssa, kun mies suhtautuu sängyssä olevaan lankakerään aivankuin se olisi jotenkin normaalia ja odotettavissa olevaa. Ja ihmettelijöille tiedoksi, että lanka oli livahtanut sänkyyn kassista purkamisen yhteydessä, en siis ainakaan vielä ole alkanut neuloa sängyssä. 

Tässä jotakin nyt puikoilla olevaa. Äitini on ihminen, joka ei koskaan käytä huiveja. Minä taas rakastan isoihin lämpimiin huiveihin kääriytymistä. Intiassa asuessani toin äidilleni lahjaksi kunnon intialaisen pashmina-huivin. Nyt kuulin, että sillä on ollut paljon käyttöä, olen siis viimein saanut jonkun koukutettua huiveihin. Tästä rohkaistuneena päätin tehdä äidilleni syntymäpäivälahjaksi uuden huivin. Tämä on tuottanut enemmän päänvaivaa kuin olisin ikinä osannut etukäteen kuvitella, äitini kun ei varsinaisesti ole mitään pitsi-ihmisiä toisin kuin tyttärensä. Pitkään mallia etsittyäni aloitin Muirin Knittystä. Aikani tätä tikutettuani tulin siihen tulokseen, että tämä ei ole saajansa näköinen. Ja mietin ja taas mietin. Lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen, Clapotikseen. Tein pätkän ja totesin, että tämä ei ikinä valmistu ajoissa, eikä muutenkaan oikein inspiroinut. Lankana on Teetee elegant, joka on kohtuullisen ohutta. Lopulta päädyin tekemään tämän kaksinkertaisesta langasta, ja ette usko mikä ero. Nyt huivi valmistuu joutuisasti ja on unelmapehmeä. En lakkaa hämmästelemästä, kuinka näin tavallisen näköinen lanka ja tavallisen näköinen malli voivat saada yhdessä aikaan jotain niin yllättävän pehmeää ja ylellistä. Harmaa väri tuo vielä oman mausteensa tähän. 

Lopuksi vielä maininta, että Kevätpäiväntasausyllätyshuivi on valmistunut jo viikko sitten, mutta odottaa edelleen auringonpaistetta tullakseen kuvatuksi. Sitäpaitsi se on niin kaunis, että ansaitsee kokonaan oman postauksensa.

Hihatin, huivi ja yksi koriste-esine

Jotta ei jäisi pelkkiin suuriin sanoihin, niin tässä muutama kuva parista valmistuneesta työstä. Ensin hihatin, josta on ollut jo aiemminkin puhe. Siis se, missä tätä perfektionistia häiritsi aivan suunnattomasti epäsymmetrinen kuvio. Nyt hihatin lähti kuitenkin jo miehen mukana kohti Etelä-Suomea oikealle omistajalleen. Tässä kuva. Mieheni tosin valitti kuvatessa, että kuvaa mitepäin vaan, niin tissit pomppaavat esiin. No, ehkö siinä on syy, miksi minä en käytä hihattimia, ainakaan tämän mallisia.  Tätä oli kaikesta huolimatta mukava neuloa. Kuvio kuin kuvio koukuttaa ainakin minut jatkamaan aina "vielä yhden kuvion". Ja lanka on mukavan väristä ja pehmoista, vaikka halkeilu vaatiikin tarkkuutta. Tässä hihattimessa on siis lankana Novita luxus cotton ja ohje edellisestä Novitasta. 

Siskolle lähti myös Lehmus-huivi

Lankana noin 150 g Hjertegarnin Alpaca silkiä. Ja ohje siis Ullasta. Tätä oli ihana neuloa. Lanka oli taivaallisen pehmeää, ohje oli hyvä. Mallikerta on tarpeeksi näyttävä ja silti mukavan yksinkertainen. Näin paksulla langalla valmista tulee nopeasti. Kaiken huipuksi pingotus sai näinkin paksusta langasta esiin ihanan kevyen lopputuloksen.  Tässä vielä yksityiskohta: Ainoa miinus tässä on se, että minä taidan olla alpakalle allerginen (itku ja hammastenkiristys). Ainakin tätä tehdessä nenä vuosi ja silmät punoittivat kuin siitepölyaikaan konsanaan. Ja semmoinen ei taida vielä kaikista toiveista huolimatta täällä Pohjois-Suomessa olla. Snif. 

Ja vielä lopuksi. Miten saada aika kulumaan tylsänä perjantai-iltana, kun mies on reissussa, ja mikään ei huvita? Minäpä kerron:

• Vaihe 1: ihastele Tiimarin 10 helmilajin helmilajitelmaa, mallaile värejä omistamiesi lankojen   kanssa ja suunnittele

• Vaihe 2: Siirry hetkeksi kutomaan sukkaa, huomaa, että tarvitsemasi ohje on sohvalla

• Vaihe 3: Siirry sohvan luo hakekemaan ohjetta. Älä missään tapauksessa lopeta tässä vaiheessa sukan kutomista. Sama pätee eteensä  katsomiseen. 

• Vaihe 4: Nykäise ohje sohvalta vauhdissa mukaan. Nykäise mukaan myös ohjeen päällä ollut helmilajitelma

• vaihe 5: Kiroa, kudo puikollinen loppuun ja kiroa uudestaan.

• Vaihe 6: Istu lattialle lajittelemaan onnettoman pieniä helmiä omiin lokeroihinsa. Muista myös ne kaikki tuhannet sohvan alle vierineet.

• Vaihe 7: Menetä hermosi, hae kiva lasipurkki, laita helmet sekaisin siihen ja päätä, että se on kiva koriste-esine. Laita se näkyvälle paikalle kirjahyllyyn. (katso kuva)

• Vaihe 8: Käy Tiimarista ostamassa uusi helmilajitelma.

Lankoja ja sukkia

Onpa tullut pitkä bloggaustauko. Neulottu on, ja paljon, mutta tietokoneen laukaisema migreeni on estänyt tehokkaasti bloginkirjoittamisen. Nyt siis on odotettavissa päivitysten vyöry viikonlopun aikana. sitä mukaa kun saan kuvia kaivettua esiin. 

Aloitetaan kaikkien neulojien rakastamasta asiasta: langasta. Menin paikalliseen lankakauppaan etsimään sukkalankaa. Vaan kuinkas sitten kävikään... 

 Omaksi puolustukseksi on sanottava, että tuo harmaa oli hyvässä tarjouksessa. Siitä tulee miehelle villapaita, jota kehtaa julkisesti käyttää. Edellisen valmistumisesta ei ole kauhean kauaa aikaa, mutta sillä oli vähän ikävä kohtalo. Tein ihanan kirjoneuleen 7-veljestä langasta. Minä tykkäsin, mies tykkäsi, kaikki hyvin kunnes... Muutaman käyttökerran jälkeen pusero alkoi omituisesti roikkua päällä. Nyt se on kasvamistaan kasvanut jokaisen käytön myötä, ja näyttää pari numeroa liian isolta. Mitä ihmettä on tapahtunut? Iät ja ajat olen kutonut kyseisestä langasta ja mitään edes sinnepäin ei ole koskaan sattunut. Mutta langalle on tapahtunut jotain, se tuntuukin ihan erilaiselta ja kuluu sukissakin puhki heti... 

Mutta takaisin asiaan. Menin siis lankakauppaan ostamaan sukkalankaa. Ei löytynyt mieleistä. Ostin siis kerän Cool flammea(koska oli niin ihanan väristä), ja kaksi kerää Tovea (ihan vain lohduttaakseni itseäni, kun ei sukkalankaa löytynyt) ja hypistelin siinä sivussa Ihanaa tummanharmaata tajouksessa olevaa Naturgarnia. Tulin järkiini: minä en tarvitse tuota lankaa, minulla on paksuja villapuseroja jo enemmän kuin ehdin käyttää. Tunnin päästä soitin miehelleni (jolla myös on tarpeeksi villapuseroja, ja joka ei etenkään tällaista paksua myönnä tarvitsevansa) ja hetken huomaamattoman suostuttelun jälkeen sain hänet uskomaan, että hän tarvitsee ehdottomasti uuden villapaidan. Ei kuitenkaan niin kieroa, miltä kuulostaa, sillä ihan oikeasti, mieheni alkaa vasta päästä jyvälle villan ihanuuksista ja tarvitsee minun mielestäni muutaman villapuseron.

Koska kuulin, että Tikkurilassa Vahinkokeskuksessa (vai mikä se nyt nykyään on) on Patonsin lankoja halvalla, pistin äitini juoksemaan sinne lankaostoksille. Tuloksena reilu kaksi kiloa Patonsin Sorbetia eri väreissä, ja pakko tilata juuri sitä yhtä puuttuvaa väriä kalliimmalla muualta. Mullonnytlankaa.

Sain myös ensimmäiset lankani värjättyä Kool aidilla, olen niin ylpeä itsestäni, etenkin kaikkien tekokuituhämminkien jälkeen. Tässä ensimmäinen, se on kuin karkki:

Luonnonvalkoista Nalle-lankaa, väreinä Pink Lemonade ja.... öhh... joku mansikka. Tämä oli niin ihanaa, että siitä oli pakko kutoa sukat ja äkkiä.

Värjäyksen tiimellyksessä huomasin myös, että meillähän on mahtava langankuivauspaikka. Tässä kuivumassa seiskaveikkaa ananaksen ja appelsiinin väreissä (ei kyllä kuvassa siltä näytä, älkää katsoko värejä). Värit kuvaan paremmin, jahka saan tästä joskus jotain valmista aikaan. 

Tänä aika olen myös saanut valmiiksi Noro-sukat, Odessa-pipon, hihattimen, Lehmus-huivin, kevätpäiväntasausyllätyshuivin sekä yhdet lapaset, jotka menivät purkuun ja muotoutuvat parhaillaan uudelleen. Näistä lisää seuraavassa bloggauksessa. Lisäksi hävettää tunnustaa, mutta olen ostanut 400 g Veeraa Anttilasta (mutta ohuehkolle puuvillalangalle on aina käyttöä, ja se oli niiiiin minun väriseni), koska se oli tarjouksessa. Heh, pitäisikö myöntää, että mulla on ongelma?