Ensimmäinen

Hei, olen Maria ja olen käsityöaddikti. 

Eilen hehkutin miehelleni, kuinka olin löytänyt taas semmoisen ja semmoisen mahtavan ohjeen, joka minun pitäisi saada tehdä ja esittelin samaan hengenvetoon suurella ylpeydelläni ihanan pehmoiset ja aurinkoisen väriset uudet kotisukkani. Mies katsoi minua hetken huvittuneena ja kysyi: pitäisköhän sun nyt viimeinkin aloittaa se neuleblogi? Väitti samalla minun puhuneen siitä jo ensimmäisillä treffeillä (Epäreilua, enhän mä silloin ollut edes kuullut siitä, että on olemassa jotain semmoista kuin neuleblogi). Vakuutuin perusteluista siinä vaiheessa kun mies sanoi, että sitten ainakin joku ymmärtäisi, mistä minä puhun. 

Tässä siis ollaan. Kieltämättä olisi mukavampi, jos tästä rakkaasta harrastuksesta muodostuisi hieman sosiaalisempi. Tällä hetkellä se on tasoa epämääräistä jupinaa sohvan nurkassa silloin kun asiat eivät suju, maanista pörräämistä ja lankojen pyörittelya kun inspiraatio iskee ja tyytyväistä myhäilyä kun työ on viimein valmis. Ja vähintäänkin tästä tulee muistutus itselle siitä, mitä käsitöitä on tullut tehtyä, miksi ja miten.

Päätin siis perustaa blogin tänään, kun pitäisi pakata viikonloppureissua varten, siivoilla pahempia sotkuja, että on mukavampi tulla kotiin, tehdä jotain syötävää, miettiä itselleni matkakäsityö ja etsiä varastosta langat siihen ja mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa huomenna herätä ajoissa.  Tämä on kieltämättä tyypillistä minua, minulla ei koskaan ole liian kiire tehdä jotain sillä hetkellä täysin tarpeetonta. Mutta nyt lienee parasta mennä, aloitetaan varsinainen blogin pito ensi viikolla.