Pieni vinkki...

Tämä olkoon ohjeeksi kaikille lankojen värjäystä suunnitteleville. Ennen kuin suunnittelee värjäystä kannattaa tarkistaa onko värjättäväksi aiottu lanka edes villaa (tai puuvillaa, tai muuta luonnonkuitua). Muuten voi käydä niin että ensin siivoat päivän, jotta voit hyvällä omallatunnolla käyttää illan lankojen värjäykseen, sitten odottelet, että keittiö vapautuu ruoanlaittokärpäsen puraiseman miehen vallasta. Tämän jälkeen jätät katsomatta lempiohjelmasi televisiosta, koska onhan värjäys kivempaa ja värjättävää on paaaaaaljon. 

Lopputuloksena saattaa olla n. 10 kiloa Intiasta ostettua keinokuiduksi osoittautunutta mukavillalankaa ja kasa Kool aideja odottamassa aikaa parempaa. Ja sitä, että voi taas ostaa lankoja, vaikka sitä on paljon, mm. ne 10 kiloa intialaista "villaa".

Ja jos jollain on ideoita, mihin saa tuhottua tällaisen määrän ERITTÄIN räikeän värisiä pääasiassa nelosen puikolla kudottavia täyskeinokuitulankoja, niin kertokaa toki...

Kevätpäiväntasausyllätyshuivini on edennyt tähän pisteeseen toisella yrittämällä. Vahingosta viisastuneena olen muistanut tällä kerralla laskea silmukat jokaisen vaiheen jälkeen. Huolestuttavaa on se, että tämä lanka alkaa käydä hermoilleni. Minulla on ollut pitkään ongelmana etenkin seiskaveikkaa kutoessa se, että sormenpääni kuivuvat ja halkeilevat. Tähän ratkaisuna oli kutoa puuvillasormikkaat kädessä. Muihin kuin Novitan villalankoihin vaihdettuani tätä ongelmaa ei ole ollut, kunnes... Se, että Kamena aiheuttaa saman reaktion harmittaa suunnattomasti, sillä tämä lanka on tämän värisenä ihanan näköistä ja mukavaa kudottavaa ainakin tällaisessa käytössä. Mutta sen verran ohut lanka on kyseessä, että hanskat kädessä neulomisen voi unohtaa. Liekö sitten kampavilla liian karkeaa minun rimpsessasormilleni. 

Viime aikoina päinvastaisen lankakokemuksen on saanut aikaan lanka, jonka ostin mökkipaikkakunnalta jostain paikallisia tuotteita myyvästä putiikista. Mitään hajua tämän langan tekijästä tai muistikuvaa ostopaikan nimestä ei ole. Mutta lankaa on i-ha-naa. Täyttä suomalaista villaa ja pehmeää kuin pumpuli. Ja paksua. Sukat valmistuivat äkkiä ja kyllä neuloessa hymyilytti sohvannurkassa. Onneksi tätä lankaa on jäljella vielä ainakin kaksiin sukkiin.

Miehen palmikkosukat kärjestä aloittaen, tiimalasikantapää, 56 silmukkaa

Myös mies oli onnellinen uusista kotisukistaan, tosin ovat kuulemma melkein liiankin lämpimät. Onneksi en tehnyt sitten toivotun pitkiä varsia. Jotenkin osasin aavistaa, että nämä sukat olisivat miehelleni helposti liian kuumat. Mitäpä niillä varsilla kotona sisällä tekisikään... Näitten sukkien palmikon mallin olen pistänyt muistiin joskus viime kesänä surffatessani netissä. Olen pahoillani, mutta en muista kenen sivuilta malli on löytynyt. Jos joku luomuksen omakseen tunnistaa, nykäisköön hihasta niin voin linkittää oikeaan ohjeeseen, nämä sukat olivat meinaan ilo kutoa.

Omat sukkani lojuvat tässä pisteessä, tulisiko joku päättelemään? Mkä ihme saa lankojen päättelyä vihaavan henkilön tekemään raidalliset polvisukat ohuehkosta langasta. En edes uskalla laskea pääteltäviä langanpäitä...

Sain eilen Tapion kaupasta postia. Olen onnellinen. Tosin eilen kävi pieni harmitus, koska olin jo niin psyykannut itseni ajattelemaan, että tämä paketti ei tule ennen ensi viikkoa ja suunnitellut jo, mitä lankaa ostan itselleni lohdutukseksi. Jäi sitten lohtulanka saamatta, kun tämä tuli. Taidan olla omituinen. Mutta pienen tutkimisen jälkeen loisti taas naama kuin lanka-addiktilla postipaketin vastaanottamisen jälkeen konsanaan. Pääsin vihdoin ja viimein kevätpäiväntasausyllätyshuivin kimppuun. Mutta ensin, tässä paketin sisältö:

• Kool aideja (minäkin tahdon kokeilla, tuolla odottaa jo läjä valkoista Intiasta tuotua villalankaa)

• Teetee Kamenaa yllämainittua huivia varten. Kaikesta karheudesta huolimatta huokailuttaa ihastuksesta, sillä väri vaan on niin kaunis
• Teetee elegantia, josta suunnittelin tekeväni äidilleni yllätys-synttärilahjahuivin kevääksi. Suunnitelmissa on Muir
• Hjertegarnin Alpaca silkiä kahta eri väriä. Näistä toisesta teen siskolleni synttärilahjahuivin ja toisella ajattelin hemmotella itseäni.
• ja viimeinkin tuli mieleen ostaa kerroslaskuri, miten minä en ole tätä aikaisemmin hoksannut?

Kaiken kaikkiaan siis melkoinen vaaleanpunavoittoinen neulojan itsepiristyspaketti. Tästä saa taas hyvää mieltä pitkäksi aikaa. 

Niin sitten siihen kevätpäiväntasausyllätyshuiviin. Eilen väänsin kauhealla kiireellä miehelle sukat loppuun, että pääsen iskemään huiviin kiinni. Tyytyväisenä neuloin huivia sitten menemään, ja hehkutin, että onpa helppo ohje. Kolmosvaiheen alussa (kerroksella 61) sitten rupesin ihmettelemään kun ei kuvio natsaa useammasta purkamisesta ja uudelleenneulomisesta huolimatta. Tässä vaiheessa tuli sitten viimeinkin mieleen laskea silmukat, ja löytyihän niitä sitten muutama ylimääräinen, eikä aavistustakaan, mistä ne sinne ovat putkahtaneet. Ei sitten auttanut muu kuin purkaa (tästä minulla on jo hyvää harjoitusta) ja kokeilla tänään paremmalla onnella uudestaan. Tämänkertainen töppäily onneksi menee flunssan ja pienen kuumeen piikkiin. 

Purkamisesta vielä sen verran, että kävin loistavan keskustelun puhelimessa pienen kummipoikani kanssa yksi päivä:

-mitä sä täti teet?

-Puran sukkaa

(hetken hiljaisuus)

-Miksi sinä täti puret sukkaa?

-No se on liian iso, se pitää purkaa

-Miksi sinä syöt purkkaa?

Yritä nyt sitten pienelle pojalle selittää neuletermejä...

No niin,no niin, mitä minä lupasinkaan...

Niin, lupasin siis palata asiaan, kun minulla on vähintään yksi valmis sukka esitellä. No tiedättehän te, joskus vain ei kulje...

Ne edellisen postauksen vihreät sukat siitä karkkikipon vierestä päätyivät viimein eilen illalla koriin odottelemaan päättelyä. Eli siis lojuvat siellä hamaan tulevaisuuteen. Minulla on paha tapa täyttää käsityökorini melkein valmiilla töillä, jostakin syystä se tekemisen riemu loppuu siihen kun viimeinen silmukka on  kudottu. Minulla on myös ainakin puolisoni mielestä äärettömän ärsyttävä tapa ostaa uusia käsityökoreja/pusseja kun edellinen täyttyy sen sijaan, että tekisin jotain tyhjentääkseni koria. Toivottavasti tämä bloginpito auttaa asiaan. Näkyy ainakin muita potkivan töitten viimeistelyyn. 

Ja ne Noro-sukat... Noh, niiden kohtalo on vähän kurjempi. Jostakin syystä tuo kerä vain ei halua leikkiä kanssani. Teen siitä mitenpäin vain, niin aina johonkin kohtaan tulee kauniiden raitojen sijaan epämääräinen punertava läntti. Ratkaisu olisi tietysti katkaista lanka ja aloittaa toisesta kohtaa, mutta kun niin kovasti haluaisin tehdä niin pitkät sukat kuin yhdestä kerästä riittää. Ja miehelle voi olla tällä hetkellä hieman vaikea perustella miksi tarvitsisin taas uuden 15 euron sukkalangan. Pitänee siis ratkaista ongelma yhdistämällä sukkiin jotakin muuta lankaa. 

Syy miksi miehelle on vaikea vakuutella uuden Noro-kerän tarpeellisuutta on se, että tilasin juuri Tapion kaupasta lankoja lupauksella, ettei uutta lankaa osteta ennen kesää. Nyt odottelen sieltä lankoja saapuvaksi kasvavalla kärsimättömyydellä (ja vika ei ole lähettäjässä, vaan minun malttamattomuudessani päästä aloittamaan jo). 

Vielä loppuun, olenhan minä sentään jotain saanut valmiiksi: Jacques Cousteau -pipon rakkaalleni: 

Lanka: Seitsemän veljestä 

Puikko: 4 mm

100 silmukkaa, muuten ohjeen mukaan

 Ehkä ihan kohtuullista ajatellen, että mies on pyytänyt uutta pipoa jo ainakin kaksi kuukautta. 

Sohvalle vähän kevätilmettä: (Kohtuullista myöskin, sillä meillä on jo pari kuukautta ollut käytössä noista tyynyistä vain sisustyynyt ajatuksella piilotetaan, jos tulee vieraita)

Miehelle huovutetut kynskäs-lapaset, jotka oli tarkoitus antaa joululahjaksi jo kaksi vuotta sitten, mutta jäivät päättelemättä ja huovuttamatta. Lankana huopanen ja 7 veljestä, ohje jostakin Novitan lehdestä parin vuoden takaa.

Ja vielä viimeisenä työ, jota olen neulonut Siskoni tilauksesta. Ilo neuloa siinä mielessä, että tuo Novitan cottonin väri on niin herkullisen näköinen tuossa työssä. Tosin tämänkin työn kanssa pieni perfektionisti minussa nostaa päätään: miksi, oi miksi tuohon hihattimeen on tehty tuollainen kuvio, kun valmis työ tulee näyttämään siltä kuin toinen hiha olisi väärin päin. Eikö tuohon olisi voinut kehittää vaikkapa palmikon, joka on samanlainen katsoo mistä suunnasta tahansa. Enää en viitsi kuviota kääntää, sillä työ on jo pitkällä, ja minun mielestäni kuvio näyttää parhaimmalta juuri niin kuin se tulee siihen toiseen hihaan. Tämän kääntäminen siis edellyttäisi joko koko työn purkamista, tai kuviota rumemmin päin molempiin hihoihin. No, tämä on tilaustyö, eikä sillä kuulemma ole saajalleen merkitystä, vaikka kuvio olisikin epäsymetrinen. 

No niin, jospa päättelemättömistä sukista julkisesti puhuminen saisi minut todellakin päättelemään ne...

Edit: kuvia lisätty

Mattimyöhäinen

Bongasin vasta nyt tämän kevänpäiväntasausyllätyshuivin Ravelrystä, ja päätin hypätä mukaan näin jälkikäteen.  Aloittamaan tosin pääsen vasta aikaisintaan huomenna, sillä tänään pitää aloittaa lankavaraston inventointi ja huomenna sitten tarpeen tullen pitänee pistäytyä lankakaupassa. Palataan asiaan, kunhan pääsen vauhtiin. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan...

kevätpäiväntasausyllätyshuivi :

uskomattoman riittoisia lankoja

Kävimme viikonloppureissulla Oulussa. Matkaa Rovaniemeltä kertyi kolmisen tuntia, ja minä hehkuttelin jo viikon ajatuksella, että saan kolme tuntia mennen tullen aikaa kutoa kaikessa rauhassa. Mukaan lähti kerä Austermann Steppiä, sukkapuikot ja Jaywalkereiden ohje. Kolmen tunnin kovan ahertamisen jälkeen tulos oli tämä ja mieliala sen mukainen.

Jostain syystä en sitten halunnutkaan Jaywalkereita tästä langasta (ja tätähän ei voinut huomata, ennenkuin ensimmäinen varsi oli valmis), joten päätin soveltaa itse.  Yhdet perussukat samasta langasta löytyy jo kaapista, joten toisia samanlaisia en viitsinyt tehdä. Taisin olla vähän turhan kriittisellä tuulella vielä aikaisen aamuherätyksen jälkeen, koska mikään vaihtoehto ei tuntunut  miellyttävän.  Kuuntele siinä sitten kaiken turhautumisen keskellä vitsailua siitä, miten tulee harrastus halvaksi, kun ei lankaa kulu sen enempää. 

Onneksi perillä odottivat Oulun lankakaupat aarteineen.

Villiinasta mukaani lähtivät nämä:

Ja Maakarista nämä:

Kaikesta huolimatta matkaa jatkettiin suupielet korvissa lankoja hypistellen ja ajatukset sauhuten suunnitelmia kotimatkan varalle.  Ja muuten uskokaa tai älkää niin kahdelle miehelle on äärimmäisen vaikea kehittää hyväksyttävää selitystä sille, miksi olen maksanut kerästä sukkalankaa noin viisitoista euroa. (siitäs sai kun puhui halvasta harrastuksesta...)

Tämänkin jälkeen olen jatkanut samalla linjalla. Lauantai meni kylässä sitten kutoessa ja purkaessa, kutoessa ja purkaessa. Onneksi siinä samalla pystyy sentään keskustelemaan isäntäväen kanssa.  Nyt viimein työ etenee, tulossa on ihanat vihreäraidalliset polvisukat kärjestäpäin neulottuna. Lankana Sandnessin Lanett, joka on kieltämättä ihanan tuntuinen neulottava. Onneksi on mukavaa lankaa, niin ei tuo purkaminenkaan tunnu niin pahalta. 

Kun edellinen työ oli saatu vauhtiin annoin itselleni luvan käydä ostamassa puikot tuota Noroa varten ja aloittaa toiset sukat. Prismaan oli tullut uusia Prymin pyöröpuikkoja, ja onni ja autuus, niiden letkut ovat pehmenneet huomattavasti sitten edellisten Prymin pyöröpuikkojen. Samalla matkaan tarttui kassillinen Novitan lankoja Siskon tilaamia vaatteita varten.  Vasta kotona huomasin, että puikkoja niihin ei edelleenkään löydy monen muuton jäljeltä. Tänään parempi onni.

Vaan miten kävi Noro-sukkien? Alku aina hankalaa. Halusin raidalliset sukat neljän kerroksen korkuisilla raidoilla. Jostakin syystä lanka ei suostunut yhteistyöhön kanssani ollenkaan, otin lankaa sitten raidoille mistäpäin kerää tahansa. Jaoin lopuksi kerän kahtia ja eri kombinaatioita kokeiltuani löysin viimein hyvän aloituskohdan langoista. Kaiken toimiminen nyt näin hyvin aiheuttaa kieltämättä pientä kylmää hikeä otsalle toista sukkaa ajatellen, ei tämä vain voi sujua näin hyvin.

Palataan asiaan, kun minulla on esittää vähintään yksi kokonainen valmis sukka.