Parempaa kuin s*****

Taas kuvaton postaus, sillä siippa ei ole edelleenkään palannut reissuiltansa. 

Muutaman nopean neuleen valmistuttua kaipailin helppoa tv-neuletta. Helppo ei tarvitse tarkoittaa suoraa putkea tässä tapauksessa, mutta kohtuullisen nopea välityö tämä saisi olla. Täällä odotellaan jo sormet syyhyten kahteen työhön käsiksi pääsemistä. Toinen makaa korissa odottamista isännän kotiin paluuta ja mielipidettä sopivasta pituudesta (pusero hänelle), ja toisen lankoja odotellaan saapuvaksi postitse.  Sukkahan on aina loistava välityö ja loistavia sukkaohjeita ovat Ulla, Ravelry ja Knitty pullollaan, puhumattakaan hyllyssä ja kirjastossa seisovista sukkakirjoista.

Omasta jonosta löytyi toteuttamiskelpoinen malli ja omista kätköista lankaa (tämä ei varmaankaan yllätä ketään lankavarastoni nähnyttä). Gilmoren tytöt pyörimään ja sukat puikoille. Ajatuksena että yksi jakso vain ja sitten teen ruokaa siivoan ja jatkan kesken ollutta hopeaketjua jne. 

Muutaman tunnin päästä havahdun siihen, että Gilmoren tytöt on paussilla, kamala nälkä, ruoka on edelleen tekemättä, kuten kaikki muukin. Sukka on kyllä edennyt maaniseen tahtiin. Otsikkoon viitaten, jos mies olisi nyt kotona jotakin ehdottamassa, olisin todennäköisesti huitaissut kärsimättömästi kädelläni ilmaa ja mutissut jotain epämääräistä. Ja se toinen s:llä alkava olisi varmasti jäänyt ihan yhtä vähälle huomiolle, jos sitä olisi ollut käsillä.

Tämä on vakavaa, onko? Mitkä ovat addiktion tunnusmerkit? Voiko oikeasti kolmekymppinen nainen kutoa mielummin sukkaa kuin syödä suklaata, nyhjätä kullan kyljessä, tai mitään muutakaan sillä hetkellä tässä maailmassa? Enivei, vaadin lisää tällaisia sukkaohjeita. Bravo tekijälle(Lana Holden)! Jokainen kokeilkoon omalla vastuulla. Skew 

Edit. PS. Herran tähden että joskus Euroopan postilaitos yllättää. Tilasin Espanjasta Aade longia ja Noroa kun olivat niin hyvässä tarjouksessa. Tilauksen tein muistaakseni myöhaan maanantai-iltana. Tänään tulivat. 

Uusi yritys

Aika kaivaa blogi naftaliinista. Tein ryhtiliikkeen, uudistin ulkoasun, vaihdoin nimeä ja ryhdyin päättäväisellä mielellä kirjoittamaan. Minulla on ollut ikävä blogia. Jostakin ihmeen syystä tauko vain venyi kuin purukumi. Tiedä sitten miksi. Kaikkea ei voi pistää muutaman kuukauden ulkomaankeikan piikkiin, etenkään jos bloggaustauko on, kröhöm, puolitoista vuotta.

Neulonut kyllä olen,  ja paljon. Koskaan en vaan saanut aikaiseksi mistään mitään blogissa ilmoitella, sillä noh... minä olen perfektionisti. Ja minua ahdistivat omat valokuvani, jossa ihana neule näytti niin tylsältä, mitä siitä bloggaamaan. Tuntui, että kaikkien muiden blogeissa vilisee toinen toistaan upeimpia kuvia toinen toistaan upeimmista neuleista. No, jostain kai se on aloitettava se neulekuvaamisenkin harjoittelu. 

Mitä sitten tauon aikana neuloin? Lupaan päivitellä tuotoksiani tänne, jahka kamera palaa kotiin. Nyt se on isännän matkassa reissussa. sitten viime näkemän minä retkahdin auttamattomasti sukkiin. Ja se ihastus ei osoita hiipumisen merkkejä. Kuinka monta paria sukkia voi ihminen tarvita? Monta. Ainakin niin monta kuin on maailmassa ihania sukkaohjeita tai lankoja tai niiden yhdistelmiä. Viime aikoina olen yrittänyt potkia kovasti itseäni tekemään jotain suurempaakin. Tai ainakin jotain näkyvämpää. On  nimittäin vähän koomista esitellä tuotoksiaan puolitutuille, kun ne tiedustelevat, että mitä minä oikein neulon. Eli hattu tai pari edes näön vuoksi ei ole silloin tällöin huono idea. 

Tällä hetkellä menossa on vimmattu käyttämättömien neuleiden purku- ja uudelleenneulontaurakka. Samoin tavoitteena on varaston pienennys. Blogin uusi nimi viittaa tämän hetkiseen tilanteeseen (hävettää myöntää). 

Nyt puikoilla heiluu Sublimen cashmere merino silk, joka seisoi kaapissa kaksi vuotta täysin käyttämättömässä Clapotiksessa. Jostakin ihmeen syystä se tuntuu olevan minulle varsinainen epäonnen lanka, sillä silloin kaksi vuotta sitten muistelisin kyseisen hyvin yksinkertaisen huivin neuloneeni kolmeen kertaan. Lankaa kävin ostamassa ties montako kertaa lisää, kun se tuntui hupenevan ihmeellisesti. Nyt joka ikistä siitä tehtyä työtä olen saanut purkaa ja neuloa, purkaa ja neuloa. Kuinka vaikeaa voi olla luoda 42 silmukkaa? Tai neuloa 1 oikein yksi nurin joustinta? Uskomattoman vaikeaa, ainakin tällä nimenomaisella langalla. Vaan ennen en luovuta, ennenkuin tämä on viimeistä metriä myöten neulottu muiksi töiksi.