Ne edellisen postauksen vihreät sukat siitä karkkikipon vierestä päätyivät viimein eilen illalla koriin odottelemaan päättelyä. Eli siis lojuvat siellä hamaan tulevaisuuteen. Minulla on paha tapa täyttää käsityökorini melkein valmiilla töillä, jostakin syystä se tekemisen riemu loppuu siihen kun viimeinen silmukka on kudottu. Minulla on myös ainakin puolisoni mielestä äärettömän ärsyttävä tapa ostaa uusia käsityökoreja/pusseja kun edellinen täyttyy sen sijaan, että tekisin jotain tyhjentääkseni koria. Toivottavasti tämä bloginpito auttaa asiaan. Näkyy ainakin muita potkivan töitten viimeistelyyn.
Ja ne Noro-sukat... Noh, niiden kohtalo on vähän kurjempi. Jostakin syystä tuo kerä vain ei halua leikkiä kanssani. Teen siitä mitenpäin vain, niin aina johonkin kohtaan tulee kauniiden raitojen sijaan epämääräinen punertava läntti. Ratkaisu olisi tietysti katkaista lanka ja aloittaa toisesta kohtaa, mutta kun niin kovasti haluaisin tehdä niin pitkät sukat kuin yhdestä kerästä riittää. Ja miehelle voi olla tällä hetkellä hieman vaikea perustella miksi tarvitsisin taas uuden 15 euron sukkalangan. Pitänee siis ratkaista ongelma yhdistämällä sukkiin jotakin muuta lankaa.
Syy miksi miehelle on vaikea vakuutella uuden Noro-kerän tarpeellisuutta on se, että tilasin juuri Tapion kaupasta lankoja lupauksella, ettei uutta lankaa osteta ennen kesää. Nyt odottelen sieltä lankoja saapuvaksi kasvavalla kärsimättömyydellä (ja vika ei ole lähettäjässä, vaan minun malttamattomuudessani päästä aloittamaan jo).
Vielä loppuun, olenhan minä sentään jotain saanut valmiiksi: Jacques Cousteau -pipon rakkaalleni:
Lanka: Seitsemän veljestä
Puikko: 4 mm
100 silmukkaa, muuten ohjeen mukaan
Ehkä ihan kohtuullista ajatellen, että mies on pyytänyt uutta pipoa jo ainakin kaksi kuukautta.
Sohvalle vähän kevätilmettä: (Kohtuullista myöskin, sillä meillä on jo pari kuukautta ollut käytössä noista tyynyistä vain sisustyynyt ajatuksella piilotetaan, jos tulee vieraita)
Miehelle huovutetut kynskäs-lapaset, jotka oli tarkoitus antaa joululahjaksi jo kaksi vuotta sitten, mutta jäivät päättelemättä ja huovuttamatta. Lankana huopanen ja 7 veljestä, ohje jostakin Novitan lehdestä parin vuoden takaa.
Ja vielä viimeisenä työ, jota olen neulonut Siskoni tilauksesta. Ilo neuloa siinä mielessä, että tuo Novitan cottonin väri on niin herkullisen näköinen tuossa työssä. Tosin tämänkin työn kanssa pieni perfektionisti minussa nostaa päätään: miksi, oi miksi tuohon hihattimeen on tehty tuollainen kuvio, kun valmis työ tulee näyttämään siltä kuin toinen hiha olisi väärin päin. Eikö tuohon olisi voinut kehittää vaikkapa palmikon, joka on samanlainen katsoo mistä suunnasta tahansa. Enää en viitsi kuviota kääntää, sillä työ on jo pitkällä, ja minun mielestäni kuvio näyttää parhaimmalta juuri niin kuin se tulee siihen toiseen hihaan. Tämän kääntäminen siis edellyttäisi joko koko työn purkamista, tai kuviota rumemmin päin molempiin hihoihin. No, tämä on tilaustyö, eikä sillä kuulemma ole saajalleen merkitystä, vaikka kuvio olisikin epäsymetrinen. 
No niin, jospa päättelemättömistä sukista julkisesti puhuminen saisi minut todellakin päättelemään ne...
Edit: kuvia lisätty
Mukava nähdä miltä sun versio piposta näyttää. =D Teitkö ihan ohjeen mukaan?
VastaaPoistaMulla on ihan sama vika noitten viimeistelyiden kans! Ei vaan yhtään enää huvita alkaa ompeleen mitään yhteen tms. kun on saanut kudottua valmiiksi. Varsinki jos siinä vaiheessa paljastuu, että ei tullutkaan ihan symmetriset hihat tai muuten vaan mittasuhteet heittää ym.
Mulla ei oo etes mitään fiksua paikka noille keskeneräisille töille, ihan muovipussissa ruttusena oottelevat. Eräskin pusero on odottanut kokoajaansa viime keväästä asti...