Lankojen kotiinpaluu

Mul on kuulkaa nyt lankaa. Sorbetit saapuivat kotiin. Ja nämä värit... Ne ovat syötävän ihanan pirteitä ja keväisiä. Lanka oli hieman paksumpaa ja jämäkämpää kuin olin kuvitellut (äiti siis osti nämä minulle, ratkaisun valinnasta tein puhelinkeskustelun perusteella), joten suunnitelmat käyttökohteesta varmaankin menevät uusiksi. Mutta tätä on ISO muovipussillinen. Ja tämä oli halpaa.

Hieman alkaa huolestuttaa oma lankariippuvuus ja miehen suhtautuminen siihen aivan luonnollisena asiana. Eilen nukkumaan mennessä ihmettelin muhkuraa peiton alla. Tämä paljastui yhdeksi karanneeksi Sorbet-keräksi. Yritä siinä sitten vääntää vitsiä sitä, että mä nukunkin lankojen kanssa, kun mies suhtautuu sängyssä olevaan lankakerään aivankuin se olisi jotenkin normaalia ja odotettavissa olevaa. Ja ihmettelijöille tiedoksi, että lanka oli livahtanut sänkyyn kassista purkamisen yhteydessä, en siis ainakaan vielä ole alkanut neuloa sängyssä. 

Tässä jotakin nyt puikoilla olevaa. Äitini on ihminen, joka ei koskaan käytä huiveja. Minä taas rakastan isoihin lämpimiin huiveihin kääriytymistä. Intiassa asuessani toin äidilleni lahjaksi kunnon intialaisen pashmina-huivin. Nyt kuulin, että sillä on ollut paljon käyttöä, olen siis viimein saanut jonkun koukutettua huiveihin. Tästä rohkaistuneena päätin tehdä äidilleni syntymäpäivälahjaksi uuden huivin. Tämä on tuottanut enemmän päänvaivaa kuin olisin ikinä osannut etukäteen kuvitella, äitini kun ei varsinaisesti ole mitään pitsi-ihmisiä toisin kuin tyttärensä. Pitkään mallia etsittyäni aloitin Muirin Knittystä. Aikani tätä tikutettuani tulin siihen tulokseen, että tämä ei ole saajansa näköinen. Ja mietin ja taas mietin. Lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen, Clapotikseen. Tein pätkän ja totesin, että tämä ei ikinä valmistu ajoissa, eikä muutenkaan oikein inspiroinut. Lankana on Teetee elegant, joka on kohtuullisen ohutta. Lopulta päädyin tekemään tämän kaksinkertaisesta langasta, ja ette usko mikä ero. Nyt huivi valmistuu joutuisasti ja on unelmapehmeä. En lakkaa hämmästelemästä, kuinka näin tavallisen näköinen lanka ja tavallisen näköinen malli voivat saada yhdessä aikaan jotain niin yllättävän pehmeää ja ylellistä. Harmaa väri tuo vielä oman mausteensa tähän. 

Lopuksi vielä maininta, että Kevätpäiväntasausyllätyshuivi on valmistunut jo viikko sitten, mutta odottaa edelleen auringonpaistetta tullakseen kuvatuksi. Sitäpaitsi se on niin kaunis, että ansaitsee kokonaan oman postauksensa.