Onpa tullut pitkä bloggaustauko. Neulottu on, ja paljon, mutta tietokoneen laukaisema migreeni on estänyt tehokkaasti bloginkirjoittamisen. Nyt siis on odotettavissa päivitysten vyöry viikonlopun aikana. sitä mukaa kun saan kuvia kaivettua esiin.
Aloitetaan kaikkien neulojien rakastamasta asiasta: langasta. Menin paikalliseen lankakauppaan etsimään sukkalankaa. Vaan kuinkas sitten kävikään...
Omaksi puolustukseksi on sanottava, että tuo harmaa oli hyvässä tarjouksessa. Siitä tulee miehelle villapaita, jota kehtaa julkisesti käyttää. Edellisen valmistumisesta ei ole kauhean kauaa aikaa, mutta sillä oli vähän ikävä kohtalo. Tein ihanan kirjoneuleen 7-veljestä langasta. Minä tykkäsin, mies tykkäsi, kaikki hyvin kunnes... Muutaman käyttökerran jälkeen pusero alkoi omituisesti roikkua päällä. Nyt se on kasvamistaan kasvanut jokaisen käytön myötä, ja näyttää pari numeroa liian isolta. Mitä ihmettä on tapahtunut? Iät ja ajat olen kutonut kyseisestä langasta ja mitään edes sinnepäin ei ole koskaan sattunut. Mutta langalle on tapahtunut jotain, se tuntuukin ihan erilaiselta ja kuluu sukissakin puhki heti...
Mutta takaisin asiaan. Menin siis lankakauppaan ostamaan sukkalankaa. Ei löytynyt mieleistä. Ostin siis kerän Cool flammea(koska oli niin ihanan väristä), ja kaksi kerää Tovea (ihan vain lohduttaakseni itseäni, kun ei sukkalankaa löytynyt) ja hypistelin siinä sivussa Ihanaa tummanharmaata tajouksessa olevaa Naturgarnia. Tulin järkiini: minä en tarvitse tuota lankaa, minulla on paksuja villapuseroja jo enemmän kuin ehdin käyttää. Tunnin päästä soitin miehelleni (jolla myös on tarpeeksi villapuseroja, ja joka ei etenkään tällaista paksua myönnä tarvitsevansa) ja hetken huomaamattoman suostuttelun jälkeen sain hänet uskomaan, että hän tarvitsee ehdottomasti uuden villapaidan. Ei kuitenkaan niin kieroa, miltä kuulostaa, sillä ihan oikeasti, mieheni alkaa vasta päästä jyvälle villan ihanuuksista ja tarvitsee minun mielestäni muutaman villapuseron.
Koska kuulin, että Tikkurilassa Vahinkokeskuksessa (vai mikä se nyt nykyään on) on Patonsin lankoja halvalla, pistin äitini juoksemaan sinne lankaostoksille. Tuloksena reilu kaksi kiloa Patonsin Sorbetia eri väreissä, ja pakko tilata juuri sitä yhtä puuttuvaa väriä kalliimmalla muualta. Mullonnytlankaa.
Sain myös ensimmäiset lankani värjättyä Kool aidilla, olen niin ylpeä itsestäni, etenkin kaikkien tekokuituhämminkien jälkeen. Tässä ensimmäinen, se on kuin karkki:
Luonnonvalkoista Nalle-lankaa, väreinä Pink Lemonade ja.... öhh... joku mansikka. Tämä oli niin ihanaa, että siitä oli pakko kutoa sukat ja äkkiä.
Värjäyksen tiimellyksessä huomasin myös, että meillähän on mahtava langankuivauspaikka. Tässä kuivumassa seiskaveikkaa ananaksen ja appelsiinin väreissä (ei kyllä kuvassa siltä näytä, älkää katsoko värejä). Värit kuvaan paremmin, jahka saan tästä joskus jotain valmista aikaan.
Tänä aika olen myös saanut valmiiksi Noro-sukat, Odessa-pipon, hihattimen, Lehmus-huivin, kevätpäiväntasausyllätyshuivin sekä yhdet lapaset, jotka menivät purkuun ja muotoutuvat parhaillaan uudelleen. Näistä lisää seuraavassa bloggauksessa. Lisäksi hävettää tunnustaa, mutta olen ostanut 400 g Veeraa Anttilasta (mutta ohuehkolle puuvillalangalle on aina käyttöä, ja se oli niiiiin minun väriseni), koska se oli tarjouksessa. Heh, pitäisikö myöntää, että mulla on ongelma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti