Aika kaivaa blogi naftaliinista. Tein ryhtiliikkeen, uudistin ulkoasun, vaihdoin nimeä ja ryhdyin päättäväisellä mielellä kirjoittamaan. Minulla on ollut ikävä blogia. Jostakin ihmeen syystä tauko vain venyi kuin purukumi. Tiedä sitten miksi. Kaikkea ei voi pistää muutaman kuukauden ulkomaankeikan piikkiin, etenkään jos bloggaustauko on, kröhöm, puolitoista vuotta.
Neulonut kyllä olen, ja paljon. Koskaan en vaan saanut aikaiseksi mistään mitään blogissa ilmoitella, sillä noh... minä olen perfektionisti. Ja minua ahdistivat omat valokuvani, jossa ihana neule näytti niin tylsältä, mitä siitä bloggaamaan. Tuntui, että kaikkien muiden blogeissa vilisee toinen toistaan upeimpia kuvia toinen toistaan upeimmista neuleista. No, jostain kai se on aloitettava se neulekuvaamisenkin harjoittelu.
Mitä sitten tauon aikana neuloin? Lupaan päivitellä tuotoksiani tänne, jahka kamera palaa kotiin. Nyt se on isännän matkassa reissussa. sitten viime näkemän minä retkahdin auttamattomasti sukkiin. Ja se ihastus ei osoita hiipumisen merkkejä. Kuinka monta paria sukkia voi ihminen tarvita? Monta. Ainakin niin monta kuin on maailmassa ihania sukkaohjeita tai lankoja tai niiden yhdistelmiä. Viime aikoina olen yrittänyt potkia kovasti itseäni tekemään jotain suurempaakin. Tai ainakin jotain näkyvämpää. On nimittäin vähän koomista esitellä tuotoksiaan puolitutuille, kun ne tiedustelevat, että mitä minä oikein neulon. Eli hattu tai pari edes näön vuoksi ei ole silloin tällöin huono idea.
Tällä hetkellä menossa on vimmattu käyttämättömien neuleiden purku- ja uudelleenneulontaurakka. Samoin tavoitteena on varaston pienennys. Blogin uusi nimi viittaa tämän hetkiseen tilanteeseen (hävettää myöntää).
Nyt puikoilla heiluu Sublimen cashmere merino silk, joka seisoi kaapissa kaksi vuotta täysin käyttämättömässä Clapotiksessa. Jostakin ihmeen syystä se tuntuu olevan minulle varsinainen epäonnen lanka, sillä silloin kaksi vuotta sitten muistelisin kyseisen hyvin yksinkertaisen huivin neuloneeni kolmeen kertaan. Lankaa kävin ostamassa ties montako kertaa lisää, kun se tuntui hupenevan ihmeellisesti. Nyt joka ikistä siitä tehtyä työtä olen saanut purkaa ja neuloa, purkaa ja neuloa. Kuinka vaikeaa voi olla luoda 42 silmukkaa? Tai neuloa 1 oikein yksi nurin joustinta? Uskomattoman vaikeaa, ainakin tällä nimenomaisella langalla. Vaan ennen en luovuta, ennenkuin tämä on viimeistä metriä myöten neulottu muiksi töiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti